JOTAIN ON TULLUT OPITTUA LUOMUSTA 

Kolme vuotta sitten päädyin Luomuinstituutin ohjausryhmän puheenjohtajaksi toimiessani silloin Helsingin yliopiston maataloustieteiden osaston johtajana ja tutkimustyöni kohdistuessa soveltavaan genetiikkaan ja kasvinjalostukseen. Omaa kokemusta luomututkimuksesta ei ollut. Vaikka luomu ei ollut minulle mikään tuntematon käsite eikä Luomuinstituuttikaan ollut ihan uusi tuttavuus, oma konkreettinen luomukosketukseni oli enemmän kuluttajapohjalta (aika usein luomua päätyy ostoskoriin) ja kotipuutarhan hoitamisen (luomutyyliin totta kai) kautta. 

Viimeiset kolme vuotta ohjausryhmän puheenjohtajana ovat olleet oiva tilaisuus päästä syvemmälle luomumaailmaan ja varsinkin Luomuinstituutin toimintaan. Havaitsin pian, että Luomuinstituutin aktiivisuus on mittavaa tasoa: ideoita pursuaa, vaikuttaminen on laajaa ja viestintä on tehokasta. Kotimaisen verkostoitumisen ohella on luotu mittavia kansainvälisiä yhteyksiä. Myöskään virkamiehet ja poliitikot eivät ole säästyneet viestiltä luomualan ja luomututkimuksen tärkeydestä. Aktiivinen toiminta on edistänyt Luomuinstituutin rahoituksen kasvua, mikä on edelleen mahdollistanut toiminnan monipuolistumisen.  

Esimerkkinä Luomuinstituutin uusista avauksista on vastikään myönnetty tohtorikoulutusrahoitus kahdelle Helsingin yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen yhteishankkeelle. Lisäksi on suunnitteilla muutakin rahoitusta tukemaan luomualan tutkimusta ja innovaatioita. Valintakriteereinä ovat paitsi tutkimuksen korkea kansainvälinen taso myös tutkimuksen vaikuttavuus ja yhteensopivuus sekä Luomuinstituutin strategian että kansallisen luomuohjelman kanssa. Tasokas luomututkimus ja uusien huippuosaajien kouluttaminen Luomuinstituutin vahvalla panoksella on juuri sitä, mitä luomuala tarvitsee kehittääkseen tutkimukseen pohjautuvia ratkaisuja luomun edistämiseksi. 

Väistyn näiden kolmen kiinnostavan ja opettavaisen vuoden jälkeen Luomuinstituutin ohjausryhmän puheenjohtajan tehtävästä. Silti vuosien mittaan kasvanut kiinnostukseni alaan säilyy ja innolla seuraan ketterän Luomuinstituutin seuraavia käänteitä. En epäile ollenkaan, etteikö sekä Luomuinstituutin että koko luomualan tulevaisuus olisi valoisa maailmassa, jossa kaivataan ratkaisuja moniin ympäristö- ja ilmastokysymyksiin.   

Helena Korpelainen on vanhempi yliopistonlehtori HY:n Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan maataloustieteiden osastolla.